9.2.2016

Tuli jostain mieleeni eräs matka jolloin viereeni paluumatkalla lentokenttäbussiin istui nuorehko  tyttö joka sanoi , että olipa tosi p....a matka. Hän oli yksin liikkeellä eikä ollut uskaltanut poistua hotellihuoneesta edes syömään vaan oli sipseillä ja kokiksella elänyt koko viikon. Ei ihme jos kiukutti (ja oli nälkä).Samassa hotellissa kun oltiin niin toki oltaisiin yhdessä voitu  liikkua jos toinen olisi edes sen verran uskaltanut että olisi seuraani hakeutunut.
Itse en ole mitenkään erityisen rohkea ja reipas mutta jos yksin on liikkellä on ihan pakko ylittää itsensä monta kertaa eikä jäädä neljän seinän sisälle. Pitää vain pistää nenänsä joka paikkaan (lähes) ja kysellä ja pystyä olemaan myös  tyhmä ja tietämtön ( se käy luonnostaankin :-)).

Uskalluksesta puheenollen on yksi asia johon olen kerännyt rohkeutta alusta alkaen. Se on tuollainen näköalahissi jota joka päivä katselen "sillä silmällä". Se on vielä talvilevossa joten vielä on aikaa harkita ,  mutta tänään sitä koeajoivat ja aikalailla se ainakin tyhjillään tuulessa keikkui. Katsotaan nyt sitten miten siinä asiassa käy.

Ylhäältä vuorelta on varmasti henkeäsalpaavat näköalat ja sieltä voisi sitten vaikkapa yrittää kävellä takaisin alaspäin ?

Tuollainen pallukka  taideteos koristi liikenteenjakajaa